lauantai 27. huhtikuuta 2013

Pienen koiran pieni selviytymistarina


Fanin sairaus alkoi todella yllättäen 20.3.2013. Tulin kotiin iltapäivällä koulusta ja Fani hyppäsi iloisesti minua vasten. Samalla sen takajalat levisivät alta ja se lysähti maahan. Ajattelin ensin, että lattia oli vain liukas, mutta ulkona Fanin takajalat edelleen hieman "lipsuivat". Sen takapää oli myös todella jäykän näköinen ja juostessa se ei tahtonut ravata vaan vaihtoi heti laukalle. Arvelin, että se oli venäyttänyt selkänsä ulkoillessa tai agilitytreeneissä.
Seuraavana päivänä Fanin tila kuitenkin huononi, niin ettei se enää päässyt rappusia ylös. Kävely muuttui myös koko ajan jäykemmäksi. Vein Fanin vielä samana iltana koulun klinikalle ja siellä arvelivat, että selkä olisi venähtänyt. Fanille määrättiin kipulääkkeet ja viikon verran häkkilepoa.
Tila kuitenkin huono jälleen ja seuraavana päivänä mentiin uudelleen koululle. Takapään osalta kävely oli todella huonoa ja Fani väsyi nopeasti. Koululla otettiin röntgenkuva takapäästä, mutta mitään muutosta ei sieltä löytynyt. Saatiin seuraavaksi päiväksi(perjantai 22.3)aika neurologin vastaanotolle ja verikokeisiin.

Perjantaiaamu ei valjennut yhtään paremmissa merkeissä, sillä Fani ei enää liikkunut etupäästäänkään normaalisti. Koko pieni koira käveli muutamia metrejä varpaillaan sipsuttelemalla ja sitten istahti kovin väsyneenä lepäämään. Neurologisessa tutkimuksessa Fanin raajojen refleksit olivat hieman heikentyneet. Verikokeissa kaikki oli ok, ainoastaan kreatiini kinaasi oli noussut(viittaa lihasvaurioille). Fanilta otettiin myös röntgenkuvat selkärangasta ja kaulasta, nämä kuitenkin olivat täysin normaalit. Yksi verinäyte lähetettiin VetLabiin Saksaan. Siitä tutkittiin asetyylkoliini-reseptorien vasta-aineet(niiden nousu viittaisi myasthenia gravis-nimiseen sairauteen). Viikonloppu meni aika utuisesti ja surullisin mielin, vaikka käytiinkin Lyytin ja Hupin kanssa Narvassa näyttelyssä. Fanin tila huononi entisestään. Tyttö pystyi enää ainoastaan makaamaan ja hieman liikuttelemaan jalkojaan. Haukkuääni oli myös muuttunut heikommaksi kuin ennen. Pissaaminen siltä ei enää onnistunut, rakkoa piti tyhjentää pari kertaa päivässä palpoimalla. Onneksi Fanin ruokahalu oli hyvä, eikä sillä ollut mitää kipuja. Muutenkin se oli aikalailla koko ajan oma iloinen ja reipas itsensä.

Maanantaina 25.3 sitten saatiin Saksasta tulokset. Asetyylkoliini reseptorien vasta-aineet olivat aivan ylärajalla, mutteivät kuitenkaan yli viitearvon. Samana päivänä käytiin vielä koululla ja Fanilta otettiin uudelleen perusverenkuva+kilpirauhasarvot ja tehtiin neurologinen tutkimus. Refleksit olivat nyt huonot ja kreatiini kinaasi taas noussut perjantaista.

27.3 keskiviikkona saatiin kilpirauhasarvot. Ne olivat normaalit. 28.3 uusittiin kreatiini kinaasi(oli nyt laskenut), asetyylkoliini reseptorien vasta-aine testi sekä otettiin verinäyte, josta tutkittiin neospora ja toksopalsmoosi. Näiden tulokset tulivat pääsiäisen jälkeen keskiviikkona 3.4. Neospora/toksoplasmoosi olivat negatiiviset ja asetyylkoliinikin oli laskenut. Fanin tila oli onneksi ollut 25.3 eteenpäin stabiili, ainoastaan sen pää tärisi melko voimakkaastikin välillä(erityisesti stressi tilanteessa).

Fania hoitanut lääkäri epäili, että Fani olisi syönyt jotakin myrkkyä tai että tilan aiheuttaisi autoimmuunitekijä. Keskustelin vielä hänen kanssa ja päätin tuoda Fanin Suomeen tutkimuksiin Aistiin nyt kun tilanne oli stabiili. Pääsimme Aistiin 8.4. Siellä lääkäri diagnosoi aikaisempien tutkimusten ja Fanin tilan perusteella Idiopaattisen polyradikuloneuriitin. Hän teki Fanille vielä lihassähkö-tutkimuksen, josta selvisi, että kaikki muut lihakset, paitsi purulihakset, olivat "saaneet tartunnan" ja niiden toiminta kovasti heikentynyt.

Ei ollut kovinkaan mukava tämä Aistin reissu, sillä lääkäri kertoi, ettei idiopaattiseen polyradikuloneuriittiin ole olemassa mitään lääkettä eikä sen aiheuttajaa tiedetä. Koira paranee itsellään muutamassa kuukaudessa, jos on parantuakseen. Nyt vaan fysioterapiaa, ettei nivelet kokonaan jäykistyisi. Sain Fanille myös ajan akupunktioon Anitherapyyn, Maikin vastaanotolle. Itse jouduin koulun takia lähtemään takaisin tänne Tartoon 14.4. Fani jäi vanhempieni luo Noormarkkuun, koska se alkoi pissailemaan itse(erityisesti akupunktion jälkeen), joten ei ollut huolta rakon tyhjennyksen suhteen.

Nyt Fani on käynyt kerran viikossa Maikin luona akupunktiossa(yhteensä siis 3 kertaa)ja paraneminen on mennyt ihan huimasti eteenpäin! Uskon, että Fanin oma asenne ja elämänhalu ovat tässä hurjasti auttaneet, samoin akupunktiohoidot. Itse itkin monet illat Fanin tilannetta, neiti kuitenkin selvästi uskoi itseensä eikä se missään vaiheessa luovuttanut. Tällä hetkellä Fani pystyy jo itse nousemaan makuulta ylös ja kävelemään useampia metrejä! :) Myös haukkuääni on aikalailla entisellään. Vielä on pitkä matka edessä täydelliseen toipumiseen(ja tuskin siitä koskaan samaa koiraa tuleekaan kuin ennen sairautta), mutta nyt on edetty hyvää vauhtia ja uskon, että pienen terrierin sisulla kaikki on mahdollista! Fani on sen nyt jo todistanut <3

Fani matkalla Suomeen

torstai 18. huhtikuuta 2013

Hupin näyttelydebyytti ja muuta mukavaa

Kirjoittaminen on taas lahjakkaasti jäänyt todella vähälle... Nyt on ollut hirveästi kaikkea härdelliä, erityisesti huolta on aiheuttanut Fanin yhtäkkinen sairastuminen, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää!
Keskitytään ensin kivempiin juttuihin :)

Muutama viikko sitten vanhempani tulivat Hupin kanssa vierailulle tänne Tartoon. Alunperin oli tarkoitus viedä Fani ja Hupi näyttelyyn Narvaan 23.3, mutta Fanin sairastuttua sain vaihdettua Lyytin tilalle.
"Maalla kasvanut" Hupi oli aivan sekaisin näyttelypaikalla. Se ei tiennyt minne päin olisi mennyt, kun koiria oli niin paljon ympärillä ja herra olisi halunnut käydä jokaiselle sanomassa heipat :D Kehään mentäessä Hupi oli hieman rauhallisempi, mutta liikkeessä se välillä yritti hyökiä mihin sattuu.. Pöydällä herra seisoi todella hienosti ja hampaat näytti hyvin. Tuloksena tällä kertaa ERI ilman SAta.
Lyyti meni Hupin jälkeen kehään ja esiintyi taas kerran kuin oppikirjassa. Neidin kanssa on niin kiva esiintyä ja harrastaa! Lyyti tekee asiat aina täysillä ja tosissaan. Tuomari napisi Hupin turkista, kun on pitkä selkäinen koira, pitää turkin olla lyhyempi. Kun nostin Lyytin pöydälle, hän totesi "This is the right kind of dog, beautiful and modern type of trimming". Meinasin sanoa takaisin, että edellisenä iltana siistin neidin korvat ja tassut, muuten turkkiin ei ole koskettu sitten Latvian reissun :D
Lyytille mahtavasti tuloksena AVO ERI1+SA, PN1+SERT ja ROP!
Käytiin vielä iltapäivällä ryhmäkehässä, mutta siellä ei sen kummempaa menestystä tullut.

Tuomarina toimi Viva-Maria Soleckyj-Spunar ja hän arvoteli Hupin näin
"typical expression of head, very long corpus topline without ....., typical front, pasterns are too soft, exc.angulations of back, thanks to contribution of back legs his movement is with full harmony, exc. structure of construction"

Lyytin arvostelu kuului näin
"good condition of musculation, small ears, exc. construction of back & corpus, exc. underline, exc. construction of front, exc. movment, very nice model of female"

Vihdoin sain myös kennelliitolta kirjeen, että kennelnimeni on hyväksytty :) Tästä lähtien meidän jengin tunnistaa kennelnimestä Woohoo!

Lyytiä tympi ootella..


Lyyti ryhmäkehässä

Hupin kotiposeeraus <3