Hyvän joulun toivotus kaikille!

Merry Christmas and happy new year 2014!
Häid jõule ja ilusad uut aastat 2014!
God Jul och Gott nytt är 2014!

FI, EE ja LV MVA!!

Vihdoin ja viimein se sitten saatiin!!
Ei ollut turha Narvan näyttelyreissu eilen, vaikka vähän harmitti perjantaina lähteä klo.19.30 laivalla Helsingistä ja ajaa vielä sen jälkeen 2,5h Tallinnasta Narvaan. Hotellilla oltiin klo.01.00 ja aamulla klo.09.00 jo näyttelypaikalla, aikamoinen reissu! Mutta kyllä se kannattikin!
Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 4 cairnia. Yksi junnu-uros, kaksi junnunarttua(joista toinen ei tullut paikalle) ja Lyyti ainoana avoimen luokan narttuna.
Lyyti oli ERI1+SA, PN1 ja kaiken kukkuraksi vielä ROP! :)
Tuomarina oli Catherine Lebret Ranskasta ja hän arvoi Lyytin näin:
"Exc. texture of coat, exc. muscles, correct angulations, exc. topline, good shoulders & neck & colour & grooming, beautiful face, exc. ears, exc. teeth, scissor bite, big mouth, complete and good movment"
Nyt vielä kennelliitoilta vahvistukset noille MVA- titteleille, niin saadaan homma viralliseksi ;)
 Itselle tuli eilen vähän tyhjä olo, kun Lyytin osalta on näyttelyiden tavoitteet saavutettu.. Olisiko meillä seuraavaksi sitten edessä agilityuran aloitus 1-luokassa ja ehkäpä luolakokeisiin osallistuminen? Katsotaan sitten, mihin siellä rahkeet riittää :) Ja toki Lyytiä vielä näyttelykehissäkin aina silloin tällöin tullaan näkemään.
Fanin kanssa metsästetään vielä tammikuussa sitä yhtä SERTiä ja Hupi voisi samalla myös avata tilinsä täällä Viron puolella..

Lyyti kävi myös meidän koulun 4. vuosikurssin ultraääni-praksassa koekaniinina. Halusin, että siltä ultrataan varmuuden vuoksi munasarjat, sen kummallisen juoksun takia, ettei siellä vaan ole mitään kystiä tms. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja sisäelimetkin oikeilla paikoillaan, joten keväällä voidaan huolettaa aloittaa astutuspuuhat :)

Sterkka ja agilityä

Ollaan vierailulla Noormarkussa ja vihdoin on aikaa kirjotella taas tyttöjen kuulumisia.
Aloitetaan Fanista. Fani kävi meidän koululla 8.12 steriloitavana. Leikkaus meni tosi hyvin ja haavan paraneminen on edennyt myös todella hyvin!
Viikon verran Fani oli "sairaslomalla", eli ulkoiltiin remmissä ja koitettiin välttää turhaa hyppimistä. Nyt pari viikkoa neiti on painellut menemään niin kuin ei mitään. Hirveän iloinen ja leikkisä siitä on tullut, kun ei hormoonit enää haittaa menoa :)

Fani leikkauksen jälkeen

Haava viikko leikkauksen jälkeen

Lyyti puolestaan teki juoksut lokakuun lopulla. Ne eivät olleet normaalit juoksut, sillä verta tuli vain hieman muutamana päivänä ja se vähäinen, mitä tuli oli todella hailun väristä. Tärppejä neiti kyllä näytti n. 7 päivän tienoilla, mutta harmiksi samaan aikaan Lyytille tuli jonkilainen vatsatauti, eikä sitä uskallettu astuttaa(juoksu oli myös niin kummallinen, ettei siitä olisi kannattanut astuttaa). Taudin takia valvottiin sitten 4 yötä ja päivää, käytiin myös koululla verikokeissa ja vietiin ulostenäyte. Niissä kuitenkaan ei ollut mitään ja 4 päivän ripskan jälkeen alkoi tilanne näyttää jo paljon paremmalta :)
Jotain kivaakin kuitenkin, Juha Orenius kävi valmentamassa meitä Tartolaisia 9.-10.11. Lyytin kanssa osallistuttiin 9.11 ja kyllä olikin hyvät treenit! Paljon saatiin vinkkejä ja taas tuli ihan uudenlaista innostusta harrastamiseen :) Ja täytyisi sitä omiinkin jalkoihin saada lisää vauhtia..
Tulevana lauantaina Lyyti menee taas käymään näyttelyissä Narvassa. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, josko jo tärppäisi :P Loppuun vielä aksavideo.

Sitä sun tätä

Lyytin kanssa piipahdettiin 13.10 luonnetestissä Raumalla. Pisteitä kertyi mukavat 130. Tässäkin tapauksessa Lyyti oli ääripäiden koira, joko pisteet olivat todella hyvät tai todella huonot.. Kaikkia tuomarin mielipiteitä ja pisteytyksiä en voi kyllä omien kokemuksien perusteella Lyytistä allekirjoittaa, mutta kaiken kaikkiaan luonnetesti oli hauska kokemus. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Lyyti kokeessa olevissa tilanteissa toimi. Videon latailen myöhemmin jahka sen saan itselleni :)
Tässä kuitenkin Lyytin pisteet eriteltyinä:

Toimintakyky: Pieni -1

Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +3

Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3

Taisteluhalu: Suuri +3

Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

Temperamentti: Vilkas +3

Kovuus: Pehmeä -2

Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

Laukauspelottomuus: Laukausvarma +++

 

Lyytin kanssa käytiin myös viime vkonloppuna(19.-20-10) Rakveressa näyttelyssä. Lauantaina se viimeinen SERT oli niin lähellä(AVO1 ERI SA + PN2). Sunnuntaina taas kovin kaukana (EH). Kyllä pistää vähän masentamaan, miten voi olla näin vaikeaa saada se viimeinen :D Noh, ei tässä auta kuin mennä eteenpäin kohti uusia pettymyksiä.. Kyllä se joskus vielä saadaan!

Fani ei ole päässyt näyttelyihin tai muihin "kivoihin" juttuihin mukaan. Nyt alkaa valeraskaus olla voitettu ja Fani on piristynyt ihan silmissä! Siitä on tullut sellainen leikkisä ja innokas oma itsensä, en kyllä muista koska viimeksi se olisi tuollainen ollut, ihanaa :) Fani osallistuu seuraavan kerran näytelmin 11.-12.01.2014. Tartossa on tuolloin kaksi päiväinen näyttely ja Hupi tulee myös mukaan :)

Nyt kun valeraskaus on ohi, pitäisi Fani viedä steriloitavaksi. Alustavasti olen suunnitellut ajankohdaksi marraskuun alkua/puoliväliä.

Loppuun vielä video, jonka väkersin aikani kuluksi Fanin toipumisesta. On se vaan sitkeä pieni koira, ei voi jälleen kerran muuta todeta! <3

 

Syksyn sävelet

Syksy on saapunut ja sen mukana on muutettu takaisin Tartoon viettämään viimeistä syksyä täällä. Nopeasti on aika mennyt ja jouluna saadaan koirien kanssa etsiä uusi koti Suomen puolelta :)
Koirien syksyyn ei kummempia kuulu.. Lyyti pyörähtää täällä Tartossa muutamassa näyttelyssä, josko saataisiin viimein se puuttuva SERT ja neiti valioituisi Suomen, Viron ja Latvian muotovalioksi. Lyytin osalta suunnitelmissa on myös luolakokeeseen osallistuminen, agilityn treenailu sekä jäljen kokeilu.
Fani nauttii terveen koiran elämästä. Neidin kanssa treenaillaan agilityä sen mukaan, miten se jaksaa ja haluaa tehdä. Fanin olisi myös tarkoitus päästä nuuskimaan jälkeä jossain vaiheessa syksyllä. Samoin jokunen näyttely täytyisi Fanillekin kalenteriin mahduttaa, josko sillekin saataisiin se yksi puuttuva SERT ja rouvasta tulisi siis Viron ja Latvian MVA. Fanin osalta syksyn harrastelut tehdään kuitenkin täysin jaksamisen mukaan. Niin kauan tehdään ja touhutaan, kun Fanilla on kivaa ja se selvästi haluaa tehdä. Fanin sterilisaatio on suunnitteilla myös myöhemmin syksyllä.

Kesän lopulla(18.8) Fani piipahti Porin ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Maria Talvitie. Mitään sen kummempaa menestystä ei tullut. Oli kovin kuuma päivä ja Fani ei jaksanut/halunnut liikkua oikein yhtään, joten esiintyminen oli melko huonoa. Tuloksena EH, kuitenkin ihan mukavan arvostelun kera.
"Erinomainen tyyppi. Hyvä pää, mutta hieman vaaleat silmät. Hieman pitkä lanneosa. Niukat etukulmaukset. Hyvä ylälinja ja häntä. Liikkuu edestä löysästi ja takaa ahtaasti. Hyvä karvanlaatu."

Hupi ja Lyyti pyörähtivät Tampereen ryhmiksessä 31.8. Tuomarina toimi Åke Cronander. Lyyti oli mahtavasti ERI AVO2 SA PN4. Hupi puolestaan hienosti ERI JUN2!
Tässä molempien arvostelut(vapaasti suomennettuna), ensimmäisenä Lyyti:
"Hyvä kokonaisuus, hyvin muodostunut pää, kaunis ulkomuoto. Hyvä kaula ja rintakehä. Hyvä rakenne ja mittasuhteet. Hyvät kulmaukset ja häntä. Hyvä luusto. Ei parhaassa mahdollisessa karvassa. Liikku hyvin, hyvä seisonta"
ja sitten Hupi:
"Erittäin hyvä kokonaisuus. Urosmainen, hyvä pää. Hieman suuret korvat. Hyvä yleisilme. Hyvä kaula ja rintakehä. Hyvä rakenne, tarvitsee lisää massaa. Hieman pitkä lantio. Hyvä turkki. Riittävät kulmaukset. Liikkeen tulisi olla tasaisempaa."

Kettua ehdittiin myös käydä haukkumassa ennen Tartoon lähtöä. Matkassa oli mukana Fanin ja Lyytin lisäksi Mari ja Pihka. Fanilta tuli muutama hyvä haukku ja osasipa tuo liikkua takaperin putkessa ja ryömiä ahdingon läpi väärään suuntaan, mahtaako sellaisista taidoista olla hyötyä missään? Fanin mielestä paljon kivempaa olisi ollut, jos olisi päässyt tervehtimään paikalla olleita miehiä, jotka vetivät treenin. Ei sen ketun niin väliä... :D
Lyyti puolestaan meni eikä meinannut! Se oli ihan täysin eri koira, mitä aikaisemmin luolalla. Ennen se on ollut hieman laiska haukkumaan ja luolassa liikkumisestakin on puuttunut se jokin. Nyt se ryntäsi suoraan ketun pesän reikäpeltiin kiinni ja oli niin vihainen, ettei moni tiedäkään! Se myös liikkui luolassa todella nopeasti. Lyyti suoritti tehtävät ihan täpöllä. Vuoroa odotellessa sitä ei kiinnostanut mikään muu kuin itse luola. Nyt Lyytille jäi kotitehtäväksi pohtia, miten päästä ahdingon läpi. Lyytin pitäisi keksiä kääntää itsensä kyljelleen.. Sitä älynväläystä odotellessa koirat toivottavat kaikille oikein ihanaa syksyä! :)

Käytiin heittelemässä omppuja tyttöjen kanssa

Kesälomailua

Blogi, koirat ja omistaja ovat olleet kesälomalla..
Kesä on mennyt vauhdilla ja kohta saadaan taas palata takaisin Tartoon, jossa meillä starttaa viimeinen syksy. Koirien kesään on mahtunut muutamia näyttelyitä ja Noormarkussa lomailua, kun itse olen ollut suorittamassa harjoitteluani Helsingissä. Täällä oloni aikana olen käynyt useampaan kertaan katsomassa Fanin Alpo-pentua(Woohoo Alku), josta on kasvanut kelpo koirakansalainen ja hienon näköinen mies <3 Tiistaina kävin myös katsomassa Aadaa(Woohoo Aarre) Vantaalla. Neiti oli myös tosi kivan näköinen, melko pieni, mutta sitäkin pippurisempi ;) Energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa!

Kesäkuussa(30.06) käytiin pyörähtämässä Virossa, Luigessa näyttelyssä Hupin ja Lyytin kanssa. Oli aikalailla turha reissu.. Hupi sai ERIn ja oli JUN1, mutta SAta ei tuomarilta irronnut. Lyyti sai myös ERIn ja oli AVO2. Reissusta teki turhauttavan ja turhan se, että tuomarina toiminut Adolfo Martinez ei antanut yhdellekään cairnille SAta! Olisi tehnyt mieli kysyä, että minkälainen koira olisi herran mieleen ollut, sillä paikalla oli kuitenkin 6 hyvin erinäköistä cairnia...

Viime kuussa Lyyti kävi myös Honkajoen ryhmiksessä ja Pori KVssä. Honkajoelta mukaan tarttui EH, PN4 ja Porista ERI, PN4. Ei ole ollut Lyytin päiviä nämä kesän näyttelypäivät :P Elokuun 30.päivä Hupilla ja Lyytillä on edessä vielä Tampereen ryhmis ja Fanilla 18.8 Porin ryhmis. Katsotaan mitä neidistä pitkän näyttelytauon jälkeen sanotaan :)

Alpo (Woohoo Alku) kävi eilen Porvoon ryhmänäyttelyssä. Paikalle oli ilmoittautunut 19 cairnia, joista 14 oli urosta(uskomatonta) :D Pienten alku kohonotusten jälkeen, Alpo esiintyi mallikkaasti ja sai ERIn ja oli JUN1. Tuomarina toimi Anne Klaas, Virosta ja hän arvosteli Alpon näin
"14 kk. Isompi kokoinen, ikäisekseen hyvin kehittynyt. Vahva urosmainen pää. Hyvä kuono-osa. Hyvät korvat. Hyvä kaulan pituus. Rintakehä saisi olla syvempi. Oikea karvanlaatu. Hyvät kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys ja tempperamentti. Liikkuu vapaasti? Saisi olla enemmän takapotkua."
Tämä mummu on hurjan ylpeä hyvästä arvostelusta, vaikka SA jäikin saamatta! Alpo-herraa tullaan myös jatkossa näkemään kehissä! :)

Loppuun vielä muutama kuva Hupista Luigen-näyttelyssä ja Alposta Porvoossa.

Hupi

Alpo arvosteltavana

Alpo

 

Karkulainen

Kauheaa kiirettä ollut koko toukokuu ja tämä kesäkuun alku. Ei ole paljon ehditty hengähtää, josko nyt istuisin alas ja kertoisin karvajengin kuulumiset.
Lyyti on päässyt takaisin lauman pariin. Itse vietän suurimman osan kesää Helsingissä harjoittelun merkeissä, joten koirat saavat lomailla Noormarkussa. Välillä kuitenkin vierailevat myös täällä suurkaupungin sykkeessä ;) Touko-kesäkuussa ei ole koirien elämässä mitään kummempaa tapahtunut, lukuunottamatta Lyytiä(yllätysyllätys)..
Toukokuun lopussa neiti päätti ottaa lenkillä hatkat ketun hajun perään ja olikin sitten tuolla reissulla reilun vuorokauden.. 18.5 oltiin illalla juoksemassa Idan ja koirien kanssa Ülenurmella, kun hiukan ennen autolle pääsyä Lyyti paineli peltojen välissä olevaan metsään. Ajattelin ensin, että se käy vaan kääntymässä jossain ja tulee takaisin, mutta puolen tunnin huutelun jälkeen ei neidistä näkynyt jälkeäkään. Jossain vaiheessa kuului vielä Lyytin "kettuhaukkua" metsän toisesta reunasta, mutta sen jälkeen oli aivan hiljaista. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa ja ukkostaa. Katri ja Isa tulivat vielä etsintöjen avuksi, mutta pakko oli luovuttaa kun kello alkoi lähestyä 12 yöllä ja oli jo pilkko pimeää. Käytiin Idan kanssa vielä viemässä Lyytin katoamispaikalle häkki, ruokaa ja viltti, jos neiti tulisi yön aikana tuttujen hajujen luo takaisin. Loppu yö meni aikalailla itkiessä ja valvoessa, tuntui niin epätodelliselta, ettei Lyytiä ollut..
Aamulla lähdettiin 6 aikaan tarkistamaan häkkiä, mutta siellä ei ollut kukaan käynyt. Haravoitiin Idan kanssa kahdestaan metsää ja 10 aikaan tuli muitakin auttamaan Lyytin etsinnöissä, neitiä ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Päivällä oli niin lämmin, että etsinnät oli pakko lopettaa hetkeksi. Käytiin tulostamassa Lyytistä katoamisilmoituksia ja levitettiin niitä iltapäivällä lähialueen taloihin ja bussipysäkeille. Osa porukasta haravoi edelleen metsää ja ajoi autolla lähialueita.
Ilta alkoi taas hämärtää ja mieli sen mukana. Ajatukset siitä, etten näkisi Lyytiä enää koskaan hiipivät väistämättä mieleen.. Viimein klo21 sunnuntai-iltana tuli soitto, että Lyyti oli viettänyt la-su yön lähellä olevalla asuinalueella jonkun naisen sohvalla :D Nainen kertoi, että oli tullut 3 aikaan yöllä kotiin ja huomannut ylimääräisen koiran sohvalla. Lyyti-neiti oli mennyt sadetta ja ukkosta karkuun avoimesta terassin ovesta!
Aamulla nainen oli houkutellut Lyytiä ulos, muttei ollut ottanu sitä kiinni, koska oli luullut, että neiti on jostain lähitalosta. Lyyti oli ulkona lähtenyt omille teilleen, eikä sitä ollut sen  jälkeen näkynyt..
Olin niin helpottunut! Ainakin nyt tiedettiin, että Lyyti oli hengissä ja päässyt pois metsästä! Kiiruhdettiin kaikki asuinalueelle huutelemaan sitä ja levittämään lisää katoamisilmoituksia. Eräs toinen nainen huomasi meidät ja tuli kertomaan, että Lyyti oli käynyt la-su yönä myös heidän ikkunan takana, nainen oli tylysti vain ottanu neidistä kuvan facebookiin, muttei päästänyt märkää koiraa sisään..

Tässä naisen ottama kuva Lymperistä, ei ollut tarpeeksi anova ilme ilmeisesti, kunnei sisään päässyt :D

Asuinalueella ei Lyytiä näkynyt, joten lähdettiin eteenpäin huutelemaan(näytti nimittäin siltä, että neiti oli menossa kotiin päin!) Läheisellä kaupalla eräs mies kertoi, että Lyyti oli pyörinyt ilta 8 aikaan siinä  lähellä. Haravoitiin ja etsittiin vielä muutama tunti, mutta kellon lähestyessä taas 12 yöllä oli aika luovuttaa.. Pieni toivonkipinä oli kuitenkin nyt Lyytin löytymisestä!
Oltiin juuri pääsemässä kotiin, kun tuli soitto! Joku poika oli löytänyt Lyytin heidän rappukäytävästä nukkumasta ja ottanut sen kiinni! Olo oli kuin lapsella jouluaattona, kun lähdettiin ajamaan takaisin kaupalle, jonne poika lupasin Lyytin tuoda! Siellähän se neiti oli, hieman sekaisin ja väsynyt retkestään, mutta täysin kunnossa kuitenkin! Mikä helpotus!
Lyyti ei nyt hetkeen kyllä ulkoile vapaana, sen verran säikähti tämä omistaja :D Oli hienoa huomata, miten monet tulivat auttamaan etsinnöissä! Ihan hurjasti kiitos kaikille!

Jotain mukavaakin on kuitenkin meille tapahtunut! Fani alkaa olla täysin toipunut sairaudestaan, kävelee ja juoksee jo kuin ennenkin! Tasapaino sillä on huonontunut, kaatuu helposti, jos joku sitä tönäisee, mutta muuten ei huomaa mitään. Niin hienoa! <3 Näyttelykalenteri alkaa myös mukavasti kesän osalta täyttyä Lyytin ja Hupin osalta. Myös Fanin Alpo-pentu tekee kesällä näyttelydebyyttinsä ;)
Loppuun muutama kuva koirien Yyteri-reissusta. Mukavaan kesän alkua kaikille!

Hupi

Lyyti

Todellinen vesipeto Fani

Hupi ja Lyyti

Näin se Fani jo päästelee menemään!

Karvajengi

Fani ja Lyyti

Ainoan koiran elämää

Fanin toipuminen on mennyt hurjasti taas eteenpäin. Neiti kävelee ja juoksentelee jo melko normaalisti ja rappusten kiipeäminenkin onnistuu! :) Vielä täytyisi odottaa pari viikkoa, että näen Fanin! Ei millään jaksaisi, sillä viimeksi kun olen tytön nähnyt ei paranemisesta ollut vielä oikein tietoakaan.. Mahtaa olla hieno tunne, kun se juoksee vastaan!!

Lyyti on saanut nauttia "ainoan koiran"-virasta täällä Tartossa. Ollaan tokoiltu ja treenattu agilitya. Tänään osallistuttiin Juha Ruokosen agilitykurssille. Lyyti kulki aluksi tosi kivasti, mutta alkoi väsyä loppua kohden, jonka johdosta vauhtikin hiipui.. Itsellekin tuli hiki pintaan, kun oli niin lämmin päivä!
Harjoiteltiin valsseja ja päällejuoksuja + hiukan pimeää putkikulmaa.
Linkitän tähän videon Lyytin aksailuista.

Muuten koirien elämään ei mitään ihmeellistä kuulu.. Olen koittanut miettiä, kuka menee mihinkin näyttelyyn kesällä. Fani saa lomailla, mutta Lyyti ja Hupi lähtevät, ainakin näillä näkymin, Luigeen kesäkuun lopulla(josko Lyyti sais vikan SERTinsä ;)) ja Pori KV:hen ja/tai ryhmikseen..

https://www.youtube.com/watch?v=ekKt7xcHA0Y
(jostain syystä blogger ei löydä videota youtubesta, mutta tässä kuitenkin linkki) 

Saatiin myös muutama kuva Lyytin aksailuista. Kiitos niistä Reine Rinteelle!
 Mukavaa alkanutta kesää kaikille blogin vierailijoille! :)

Pienen koiran pieni selviytymistarina

Fanin sairaus alkoi todella yllättäen 20.3.2013. Tulin kotiin iltapäivällä koulusta ja Fani hyppäsi iloisesti minua vasten. Samalla sen takajalat levisivät alta ja se lysähti maahan. Ajattelin ensin, että lattia oli vain liukas, mutta ulkona Fanin takajalat edelleen hieman "lipsuivat". Sen takapää oli myös todella jäykän näköinen ja juostessa se ei tahtonut ravata vaan vaihtoi heti laukalle. Arvelin, että se oli venäyttänyt selkänsä ulkoillessa tai agilitytreeneissä.

Seuraavana päivänä Fanin tila kuitenkin huononi, niin ettei se enää päässyt rappusia ylös. Kävely muuttui myös koko ajan jäykemmäksi. Vein Fanin vielä samana iltana koulun klinikalle ja siellä arvelivat, että selkä olisi venähtänyt. Fanille määrättiin kipulääkkeet ja viikon verran häkkilepoa.
Tila kuitenkin huono jälleen ja seuraavana päivänä mentiin uudelleen koululle. Takapään osalta kävely oli todella huonoa ja Fani väsyi nopeasti. Koululla otettiin röntgenkuva takapäästä, mutta mitään muutosta ei sieltä löytynyt. Saatiin seuraavaksi päiväksi(perjantai 22.3)aika neurologin vastaanotolle ja verikokeisiin.

Perjantaiaamu ei valjennut yhtään paremmissa merkeissä, sillä Fani ei enää liikkunut etupäästäänkään normaalisti. Koko pieni koira käveli muutamia metrejä varpaillaan sipsuttelemalla ja sitten istahti kovin väsyneenä lepäämään. Neurologisessa tutkimuksessa Fanin raajojen refleksit olivat hieman heikentyneet. Verikokeissa kaikki oli ok, ainoastaan kreatiini kinaasi oli noussut(viittaa lihasvaurioille). Fanilta otettiin myös röntgenkuvat selkärangasta ja kaulasta, nämä kuitenkin olivat täysin normaalit. Yksi verinäyte lähetettiin VetLabiin Saksaan. Siitä tutkittiin asetyylkoliini-reseptorien vasta-aineet(niiden nousu viittaisi myasthenia gravis-nimiseen sairauteen). Viikonloppu meni aika utuisesti ja surullisin mielin, vaikka käytiinkin Lyytin ja Hupin kanssa Narvassa näyttelyssä. Fanin tila huononi entisestään. Tyttö pystyi enää ainoastaan makaamaan ja hieman liikuttelemaan jalkojaan. Haukkuääni oli myös muuttunut heikommaksi kuin ennen. Pissaaminen siltä ei enää onnistunut, rakkoa piti tyhjentää pari kertaa päivässä palpoimalla. Onneksi Fanin ruokahalu oli hyvä, eikä sillä ollut mitää kipuja. Muutenkin se oli aikalailla koko ajan oma iloinen ja reipas itsensä.

Maanantaina 25.3 sitten saatiin Saksasta tulokset. Asetyylkoliini reseptorien vasta-aineet olivat aivan ylärajalla, mutteivät kuitenkaan yli viitearvon. Samana päivänä käytiin vielä koululla ja Fanilta otettiin uudelleen perusverenkuva+kilpirauhasarvot ja tehtiin neurologinen tutkimus. Refleksit olivat nyt huonot ja kreatiini kinaasi taas noussut perjantaista.

27.3 keskiviikkona saatiin kilpirauhasarvot. Ne olivat normaalit. 28.3 uusittiin kreatiini kinaasi(oli nyt laskenut), asetyylkoliini reseptorien vasta-aine testi sekä otettiin verinäyte, josta tutkittiin neospora ja toksopalsmoosi. Näiden tulokset tulivat pääsiäisen jälkeen keskiviikkona 3.4. Neospora/toksoplasmoosi olivat negatiiviset ja asetyylkoliinikin oli laskenut. Fanin tila oli onneksi ollut 25.3 eteenpäin stabiili, ainoastaan sen pää tärisi melko voimakkaastikin välillä(erityisesti stressi tilanteessa).

Fania hoitanut lääkäri epäili, että Fani olisi syönyt jotakin myrkkyä tai että tilan aiheuttaisi autoimmuunitekijä. Keskustelin vielä hänen kanssa ja päätin tuoda Fanin Suomeen tutkimuksiin Aistiin nyt kun tilanne oli stabiili. Pääsimme Aistiin 8.4. Siellä lääkäri diagnosoi aikaisempien tutkimusten ja Fanin tilan perusteella Idiopaattisen polyradikuloneuriitin. Hän teki Fanille vielä lihassähkö-tutkimuksen, josta selvisi, että kaikki muut lihakset, paitsi purulihakset, olivat "saaneet tartunnan" ja niiden toiminta kovasti heikentynyt.

Ei ollut kovinkaan mukava tämä Aistin reissu, sillä lääkäri kertoi, ettei idiopaattiseen polyradikuloneuriittiin ole olemassa mitään lääkettä eikä sen aiheuttajaa tiedetä. Koira paranee itsellään muutamassa kuukaudessa, jos on parantuakseen. Nyt vaan fysioterapiaa, ettei nivelet kokonaan jäykistyisi. Sain Fanille myös ajan akupunktioon Anitherapyyn, Maikin vastaanotolle. Itse jouduin koulun takia lähtemään takaisin tänne Tartoon 14.4. Fani jäi vanhempieni luo Noormarkkuun, koska se alkoi pissailemaan itse(erityisesti akupunktion jälkeen), joten ei ollut huolta rakon tyhjennyksen suhteen.

Nyt Fani on käynyt kerran viikossa Maikin luona akupunktiossa(yhteensä siis 3 kertaa)ja paraneminen on mennyt ihan huimasti eteenpäin! Uskon, että Fanin oma asenne ja elämänhalu ovat tässä hurjasti auttaneet, samoin akupunktiohoidot. Itse itkin monet illat Fanin tilannetta, neiti kuitenkin selvästi uskoi itseensä eikä se missään vaiheessa luovuttanut. Tällä hetkellä Fani pystyy jo itse nousemaan makuulta ylös ja kävelemään useampia metrejä! :) Myös haukkuääni on aikalailla entisellään. Vielä on pitkä matka edessä täydelliseen toipumiseen(ja tuskin siitä koskaan samaa koiraa tuleekaan kuin ennen sairautta), mutta nyt on edetty hyvää vauhtia ja uskon, että pienen terrierin sisulla kaikki on mahdollista! Fani on sen nyt jo todistanut <3

Fani matkalla Suomeen

Hupin näyttelydebyytti ja muuta mukavaa

Kirjoittaminen on taas lahjakkaasti jäänyt todella vähälle... Nyt on ollut hirveästi kaikkea härdelliä, erityisesti huolta on aiheuttanut Fanin yhtäkkinen sairastuminen, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää!
Keskitytään ensin kivempiin juttuihin :)

Muutama viikko sitten vanhempani tulivat Hupin kanssa vierailulle tänne Tartoon. Alunperin oli tarkoitus viedä Fani ja Hupi näyttelyyn Narvaan 23.3, mutta Fanin sairastuttua sain vaihdettua Lyytin tilalle.
"Maalla kasvanut" Hupi oli aivan sekaisin näyttelypaikalla. Se ei tiennyt minne päin olisi mennyt, kun koiria oli niin paljon ympärillä ja herra olisi halunnut käydä jokaiselle sanomassa heipat :D Kehään mentäessä Hupi oli hieman rauhallisempi, mutta liikkeessä se välillä yritti hyökiä mihin sattuu.. Pöydällä herra seisoi todella hienosti ja hampaat näytti hyvin. Tuloksena tällä kertaa ERI ilman SAta.
Lyyti meni Hupin jälkeen kehään ja esiintyi taas kerran kuin oppikirjassa. Neidin kanssa on niin kiva esiintyä ja harrastaa! Lyyti tekee asiat aina täysillä ja tosissaan. Tuomari napisi Hupin turkista, kun on pitkä selkäinen koira, pitää turkin olla lyhyempi. Kun nostin Lyytin pöydälle, hän totesi "This is the right kind of dog, beautiful and modern type of trimming". Meinasin sanoa takaisin, että edellisenä iltana siistin neidin korvat ja tassut, muuten turkkiin ei ole koskettu sitten Latvian reissun :D
Lyytille mahtavasti tuloksena AVO ERI1+SA, PN1+SERT ja ROP!
Käytiin vielä iltapäivällä ryhmäkehässä, mutta siellä ei sen kummempaa menestystä tullut.

Tuomarina toimi Viva-Maria Soleckyj-Spunar ja hän arvoteli Hupin näin
"typical expression of head, very long corpus topline without ....., typical front, pasterns are too soft, exc.angulations of back, thanks to contribution of back legs his movement is with full harmony, exc. structure of construction"

Lyytin arvostelu kuului näin
"good condition of musculation, small ears, exc. construction of back & corpus, exc. underline, exc. construction of front, exc. movment, very nice model of female"

Vihdoin sain myös kennelliitolta kirjeen, että kennelnimeni on hyväksytty :) Tästä lähtien meidän jengin tunnistaa kennelnimestä Woohoo!

Lyytiä tympi ootella..

Lyyti ryhmäkehässä

Hupin kotiposeeraus <3

Tytöt kettuilee

Eilen, lauantaina, käytiin pitkästä aikaa katsomassa kettua ja keinoluolaa.
Jõgevaan oli rakenettu uusi hieno luola. Nykyään täällä on putkessa ylämäki-alamäki-osa, 2 ahdinkoa (15x18 cm), 18-reikäiset pellit ja multapohja. Kokeessa koiran ja ketun "kontakti" (peltiä raotetaan, mutta rajataan kosketus), 1. pesä <5min haukkua, 2. pesä <10min ja mahdollisuus tuloksiin 1-3!

Voi mahdoton, miten molemmat tytöt olivat edistyneet sitten viime syksyn, vaikka ei treeneissä oltu käytykään!!
Lyytin ongelma on edelleen haukku. Neiti menee pirun hyvin luolaan sisään ja liikkuu kokoonsa nähden nopeasti, eikä hauku turhia ennen ketun pesälle pääsyä :) Lyyti jaksaa haukkua hetken, mutta lopettaa nopeasti, kun mitään ei tapahdu. Ilmeisesti Lyytin mielestä ei ole järkeä haukkua turhaan, kettuhan on löytynyt jo :D Neidin luonteelle voisi sopia paremmin Suomen luolasäännöt. Siellä kun kokeessa(ja ilmeisesti myös harjoituksissa on sama mahdollisuus)kettu ja koira ovat nenät vastakkain ilman reikäpeltiä. Uskon, että tälläisessä tilanteessa Lyyti toimisi paremmin, koska touhussa olisi sen mielestä jotain mielenkiintoa, kun se näkisi konkreettisesti ketun. Eihän kukaan jaksa montaa minuuttia haukkua reikäseinää, jos mitään ei tapahdu! Toisaalta eilinen kettu ei ollut hirveän aktiivinen, joten sekin osaltaan saattoi vaikuttaa asiaan. Kokonaisuuten olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Syksyllä oli vielä ongelmia luolassa liikkumisessa ja sisään menossa, nyt näistä ei ollut tietoakaan!

Fani yllätti myös positiivisesti! Syksyllä se hieman vielä arasteli kettua, mutta nyt haukkui pirun hyvin, eikä pelosta ollut tietoakaan. Fanin ongelma puolestaan on luolaan meno. Neiti ei suostunut menemään sisään ilman avustusta. Luolassa se kuitenkin liikkui hyvin, tarvitsi ainoastaan pientä ohjausta välillä. Ketun pesälle päästyään Fani olisi haukkunut vaikka maailman loppuun asti ja oli myös pirun vihainen! Kävi peltiin kiinni kuin vanha tekijä :D Uskon kuitenkin, että muutamalla treenillä alkaa sisään menokin sujua. Fanin täytyy vaan hiukan vielä syttyä enemmän :)

Uusi keinoluola

Lyyti haukkumassa

Fani tutustuu kettuun

Tässä vielä pari videota tyttöjen touhuista :)

Skaistas meitenes

Otsikko on latviaa ja tarkoittaa(ainakin google translatorin mukaan) "Hienot tytöt" .
Latvian reissu on siis onnellisesti ohi ja saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan :)
Lauantaina molemmat neidit kävivät kehässä, tuomarina toimi Leoš Jancik, Tsekki.
Lyyti sai ERIn ilman SAta, tuomari papatti kovin kielellä, jota en ymmärtänyt, siitä yhdestä tyhmästä alaetuhampaasta, joka on pudonnut rivistä hiukan alas...
Fani sai hienosti ERIn ja SAn, oli PN2 ja sai SERTin :)
Pöydällä seisominen meni jälleen tosi hienosti! Ei tunnu sen kanssa olevan enää mitään ongelmaa!
Arvostelut kirjoitan myöhemmin, ne kun ovat Venäjäksi.. Täytyy pyytää äitiä kääntämään.

Fani sai lauantaina tarvitsemansa, joten vain Lyyti meni sunnuntaina kehään. Ja hienosti menikin, sillä neiti sai ERI+SA, PN1 SERT ja ROP(kilpakumppanien puutteessa ;)).
Tuomrina toimi Andraš Polgar, Tsekki. Hän arvosteli Lyytin näin
"Medium bitch, v.g. constitution, g. head and neck, little soft back, correct front, g.movement, little soft back when moves."
Kaisalle iso kiitos huippu seurasta!

Nyt me pidetään hetki taukoa näyttelyistä. Seuraavan kerran Fani esiintyy Narvassa maaliskuun lopulla. Josko me saataisiin se puuttuva SERT ja neiti valioituisi Viron ja Latvian muotovalioksi :)
Hupi debytoi myös Narvan näyttelyssä :) Lyytiä en uskalla ilmoittaa enää kevääksi minnekään, sillä neidin juoksuja odotellan alkavaksi maaliskuussa (mahdollisesti jo aiemmin) ja sitten olisi edessä astutus.
Molemmilla tytöillä alkaa tällä viikolla agilitytreenit, ilmoitin Lyytin myös kokeilemaan tokoa! :)
 Loppuun vielä kuva näyttelytähdistä.

Kuvassa siis Latvian maajoukkueen kultamitalisti ja venäläinen raskaansarjan nyrkkeilijä turkiskauluksineen...

 

Sydämentykytyksiä

Niitä on omistajalle aiheutettu viime päivien aikana ala Lyyti!
Eilen oltiin isolla porukalla lenkkeilemässä Ülenurmella. Mukana oli meidän jengin lisäksi, Katri + sheltti Tuju ja Isa sekä labbikset Helmi, Sinna ja Tiqi
Lyyti innostui juoksemaan ison ojan jäällä labbisten kanssa ja siinä temmellyksen keskellä putosi sulasta kohdasta jäihin :/ Kauheassa paniikissa juostiin auttamaan ja nostaamaan neiti ylös. Onneksi omistaja pelästyi tällä kertaa huomattavasti enemmän kun koira itse, Lyyti ravisteli turkista tippuvat vedet ja jatkoi touhuamista kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :D Rohkea pieni koira <3

Tänään oltiin metsässä lenkkeilemässä Katrin ja Tujun kanssa. Lyyti juoksi melkein koko ajan jälkien perässä pidemällä meistä muista.. Takaisin tullessa aivan yhtäkkiä metsästä juoksi peura! Fani näki sen ja lähti perään + samassa rytäkässä Lyyti ehti juosta jonnekin jälkien perään.. Fani tuli muutaman karjaisun jälkeen kiltisti takaisin, Lyyti puolestaan ei. Siinä sitten Katrin kanssa huudettiin, karjuttiin ja vihellettiin, mutta Lyyti ei kuulunut eikä näkynyt. Vartin verran jatkettiin tuloksetta ja päätettiin lähteä kävelemään lähellä olevalle autolle, jotta sadaan Fani ja Tuju sinne. Auton luona käännyin vielä katsomaan, josko neitiä näkyisi ja ihme kyllä kaukana meistä tiellä näkyi pieni liikkuva olento, Lyyti! Sieltä se juoksi kieli pitkällä autolle, missä asti mahtanut käydä :D

Tammikuun lopussa oltiin reilu viikko Suomessa ja päästiin treenaaman agilityä Marin ja Peten kanssa Tero Strömbergin ykäsritunnille. Fani meni ihan kivasti, mutta oli jotenki ylitahmea.. Varmaan tämän hetkinen valeraskaus vaikuttaa asiaan(toivottavasti!). Lyyti oli normaali oma itsensä eli sählä :D Pitää nyt hirveästi harjoitella sen kanssa estehakuisuutta!

Viikon päästä (9.-10.2)lähdetään Valmieraan, Latviaan, näyttelyyn. Myös penturintamalta kuuluu mukavia uutisia :) Lyyti olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta :)

Näytelmiä

Meillä oli täällä Tartossa kansallinen näyttely tänä viikonloppuna(12.-13.1). Fani pääsi kehään lauantaina ja Lyyti sunnuntaina.

Lauantaina tuomarina toimi Benny Blid Von Schedvin, Ruotsista.
Fani esiintyi ihan superhienosti ja mikä parasta seisoi pöydällä aivan paikallaan!! Ennen suurena ongelmana on ollut, että neiti menee ihan jäykäksi ja nojautuu minuun, kun tuomari tulee hipelöimään.
Nyt tuomarin tullessa kopeloimaan piti oikein hieraista silmiään, että Faniko siinä tosiaan oli. Meidän pöytätreenit on vissiin toimineet, jeij ;)
Ja kermana kakun päällä mamma oli ERI1 SA, PN2 ja SERT!!!
Keväällä täytyy lähteä jostain metsästämään se viiminen puuttuva, sitten meillä asustaa oikein muotovalio talossa ;)
Fanin arvostelu kuului näin
"very nice and well balanced, very good head, good topline, nice tailset, good body, good angulations, moves well, nice coat"

Tänään oli sitten Lyyperin vuoro astella arvioitavaksi.
Tuomaria(Petter Steen, Norja) ei neidin ulkomuoto miellyttänyt oikein yhtään, joten tuloksena tällä kertaa vain EH.
Hienosti Lyyti kuitenkin esiintyi :)
"lush but feminine bitch, good head with large eyes, wish better angulations front and rear, very nice body, short topline, in good condition, needs more bone to her size, very close behind, moves ok from side, with nice character, nice color, ok coat, well handled, good temperament"
Että sellaista tällä kertaa :D

Fani ruusukkeineen + pyrkyriLyyti

Uuden vuoden uudet kujeet

Taas on ehinyt kaikkea tapahtua pienten cairnien elämässä..
Ennen joulua neideille puhkesi pirun sitkeä ja inhottava yskä, mistä lie sellaisen saaneet..
Lyyti joutui yöksi klinikallekin, kun ei meinannut yskimiseltä saada enää henkeä :/ Antibiootti apuna tästäkin episodista selvittiin ja nyt ollaan taas terveiden kirjoissa :)

Jouluna meillä oli Noormarkussa kunnon tohinaa, kun Fanin, Lyytin ja Hupin lisäksi joukkoon saapui hetkeksi Fanin toinen pentu Arska. Arska on luonteeltaan yhtä ihana, kuin pentunakin oli! Kaikkien kaveri ja pusuttelun mestari :) Kokoa ei myöskään tältä pojalta puutu, taitaa edelleen olla pentueen isoin ja vantterin poika!

Arska (Amiraali)

Hupi poseeraa

Veljekset kuin ilvekset?

Fanin mielestä pojat olivat todella oksettavia ja niille piti koko ajan murista ja näyttää hampaita, jos tulivat metriä lähemmäksi arvon rouvaa.. Lyyti puolestaan paini poikien kanssa menemään minkä ehti :)
Uusi vuosi ja rakettien paukuttelu meni koirien osalta suht hyvin. Lyyti ei välittänyt mitään ja pojat välillä haukkuivat. Fania vähän jännitin, kun vuosi sitten se oli ihan kauhuissaan paukuttelusta ja läähätti vaan sängyn alla. Tänä vuonna rouva oli ainoastaan jonkin verran levoton, eikä suostunut klo.18 jälkeen harkitsemaankaan ulos menoa. Muuten jopa nukkui rauhallisesti omalla paikallaan, huh!

Hyvää ja riehakasta alkanutta vuotta 2013 toivottaa Noormarkun cairnijengi! :)